4.12.2013

Live life as a broccoli would

Mun ainoat (luullakseni) hullut päivät -ostokseni. Yhteensä ehkä joku 15 euroa. ((:
Kävin myös tsekkaamassa uuden henkkamaukan sekä stadiumin. En tiedä, miten mun rahansäästöprojekti menestyy noiden kauppojen takia. 

Tänään tapahtui juhiksessa Päin näköä -sydeemi nykyisille sekä entisille opiskelijoille sisältäen erilaista ohjelmaa, mm. pakolliset työpajat sekä ohjaajan töitä, diskoa ym. Tää alkoi aamulla hissan tunnilla kuulutuksella rakkaudesta, jota performoi kaksi tyttöä tunniltamme. Aika söpöä, pieni näytelmäinen kesken hissan tuntia kaikkien yllätykseksi. Tätäpä on juhis. Sekä tosiaan ne työpajat, jotka alkoi yhdeltä. Oltiin ilmoittauduttu digitaaliseen kuvanmuokkauspajaan, joka osoittautui epäonnistuneeksi, koska opettajamme oli olettanut koulumme koneissa olevan Photoshopin, mutta meilläpä on vain GIMP. Ope siis vain kikatti hokien, miten vihaa GIMPiä ja, että miten noloa tämä nyt on. "Menkää vaan facebookkiin, ja olkaa niinku olisitte tehny jotain."
Puolet ei edes saanut GIMPiä auki ja yks odotti koko tunnin, että kone edes aukeaisi. Me taas kaverin kanssa löydettiin pippurisivellin GIMPista, jolla leikittiin loppuaika. Aina ne viisaimmat.

Katastrofaalisen pajan jälkeen suunnattiin seuraavaan työpajaan, joka oli joku kierrätyspaja, jossa piti tuunailla esim. vaatteita kaikesta mitä tarjolla oli. Puolet tunnista hihitettiin ja leikittiin niiden kämästen tavaroiden kanssa, kunnes nappasin farkut ja leikkelin niitä, ja kaveri sai inspiksen tehdä kännykälle laukku niistä. Aika epäonnistunut homma meidän osalta nämä pajat, mutta tulipa koettua.

Tapahtuma jatkui siitä iltapäivään ja iltaan asti, jossa ohjelmassa siis esimerkiks diskoa ja lyhytelokuvan ensi-ilta, jossa MÄkin näyn kotauksessa, jossa mafia hyökkää kouluumme. Mun osallistuminen siihen tapahtui oikeastaan aika spontaanisti, mutta koska meidän tehtävä oli ainoastaan juosta ja kiljua sekä näyttää pelokkailta ja hyökätä yhden mafioson kimppuun, niin u know, pystyin tekemään sen sitten.


Mun askartelulaatikko ja piirustus, jota aloitin ja melkein totesin, että kaikki näyttää paremmalta, jos jätän ne lyijykynäluonnoksiksi. Muistatte, kun hehkutin sitä Pocahontaspiirustusta? Tai että olin siihen suht tyytyväinen? No en ole enää. Kamalaa, miks luulen aina hetken aikaa et osaan piirtää? )): Se on hieno fiilis sillon, mutta sitten katsoo niitä piirustuksia jälkeen päin ja ei enää halua piirtää, mutta piirtää silti koska haluaa luulla osaavansa kerrankin jotain. Kierre. 


Ihana laulaja ja biisi.

(Ainiin ja otsikko on pewdien viisaita elämänohjeita.)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti