Päivän kuvasaldoa vanhalla Olympus-digikamerallani (laatu sen mukainen).
Päivän kuntosali-suunnitelmat kariutuivat kirjakahvilan hyvälle seitansämpylälle ja kahvittelulle. Syöpöttelyn jälkeen lähdimme kävelemään satunnaisesti kohti kupittaata ja siitä jotenkin vakkelle. Siellä istuskeltiin, keinuttiin ja ihmeteltiin piipaa-ja tööttööt -ääniä, joita kaikui vähän joka välissä.
Kävellessämme pieni mäyräkoira juoksi vapaana ohitsemme ja pian perässä myös pikkupoika, joka itkien yritti saada koiraansa kiinni. Voi raukkaa, mutta onneksi se sai sen melko pian kiinni.
Vakken bussissa kuunneltiin kauhistuneina kolmen yläastelaisikäisen tytön hurjia puheita känniytymisestä ja lääkkeistä. Surullista, etteivät niidenkään vanhemmat luultavasti tiedä missä mennään, ja kukaan ei voi auttaa ennen kuin on mahdollisesti liian myöhäistä.
Taidan huomenna nähdä toista kaveria, ehkä, ja käydä postissa hakemassa toivottavasti-ihanan paketin Kiinasta.
Odotan myös ensiviikkoa kuin kuuta nousevaa (outo sanonta btw) syysloman ja upean elokuvan ensi-illan vuoksi.
Kaunein soolo, mitä on koskaan tehty, uskokaa pois. I'm so proud of my boys. Osaan jopa soittaa tota hieman, ihanin fiilis.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti